Kuuntelen sateen ropisevan ikkunaani vasten, tunnen olevani yksin. Makaan sängyssä, silmät täyttyvät kyynelistä. Toivoisin voivani nukkua yöni rauhassa, en uskalla mennä nukkumaan. Pelkään.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Katson suoraan silmiisi, nään tyhjyyttä. Hapuilen kättäsi kädelläni, se karkaa pois. Kyyneleet tulvivat silmiini. Käännän katseeni pois ja toivon olevani huomaamaton. Lähdettyäni, romahdan, hautaan kasvoni kämmeniin, maistan suolaiset kyyneleet. en tiedä kauan kestän enään.