sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Katson suoraan silmiisi, nään tyhjyyttä.
Hapuilen kättäsi kädelläni, se karkaa pois.
Kyyneleet tulvivat silmiini.
Käännän katseeni pois ja toivon olevani huomaamaton.
Lähdettyäni, romahdan, hautaan kasvoni kämmeniin, maistan suolaiset kyyneleet.
en tiedä kauan kestän enään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti