tiistai 30. elokuuta 2011

En osaa nukkua yksin.
Jalkoja kihelmöi,
ahdistus hiipii selän takaa.
Väsymyskin on kadonnut.
Tarvitsen hänet vierelleni,
aina ja ikuisesti.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)